Pidän ajatuksesta, että vaikka eletty elämä näkyy meissä, olemme muutakin kuin historiamme tuotos. Meillä on mahdollisuus valita, mitä se sitten itse kenellekin tarkoittaa. Mennyttä ei mitätöidä, mutta näkökulmaa vaihtamalla voidaan ammentaa kokemuksia selviytymisen tukemiseksi. Kukapa ei haluaisi nähdä toivoa silloinkin, kun asiat tuntuvat hankalilta?